Oli rauhallinen aamupäivä. Tallityttö Sohvi käveli kohti tarhaa, jossa hänen hoitohevosensa, Camarquenheonen Fauna oli. Fauna oli tarhan perällä, mutta tuli Sohvia portille vastaan. Tyttö oli juuri avannut portin viedäkseen orin ulos, mutta se ei halunnutkaan mennä sinne minne piti..
Fauna nousi pystyyn ja rynnisti Sohvin ohi avonaisesta portista. Tyttö ei enää saanut narusta kiinni, eikä voinut muuta kuin väistää hevosen kavioita.
Faunan hurja pakomatka alkoi, ori laukkasi pois tallin pihalta.
Ensin ori suunnisti pellonreunaa kohti metsää
Metsässä Fauna ylitti eteen sattuvat esteet ja nautti vapaudestaan täysin siemauksin
Faunan matka jatkui yli kallioiden...
...ja yli ojien. Se ei välittänyt märästä kasvillisuudesta, joka kasteli sen karvaa.
Jo lähestyessään kotitallia Fauna meni puiden välistä...
...ja riimunnaru jäi kiinni puun oksaan!
Fauna ei tajunnut, miksi sen matka oli yhtäkkiä pysähtynyt.
Ori yritti riuhtoa itseään irti, mutta turhaan, se hirnui, kuopi maata ja nousi takajaloilleen, tuloksetta. Naru oli liian tiukassa kiinni.
Kymmenisen minuutin päästä ori kuitenkin kuuli askeleen ääniä ja huhuilua, ääni oli tuttu. Tuttu hahmo lähestyi:
Sohvi oli kuullut orin hirnunnan ja riensi apuun.
Niin matka kohti kotia voi alkaa
Hevonen seurasi kiltisti perässä, sillä ei enää ollut aikomustakaan temppuilla.
Onneksi kaikki päättyi onnellisesti. Sohvi tosin ei enää lähtenytkään ratsastamaan, koska Fauna oli jo juossut tarpeeksi tältä päivältä. Hän vei sen talliin, harjasi ja antoi päiväruoat.
